On vuosi 2019, ja Suomen evankelis-luterilainen kirkko on sitoutunut hiilineutraaliin kirkkoon vuonna 2030. Tavoite tarkoittaisi sitä, että seurakunnilla kiinteistöjen kasvihuonekaasupäästöjä vähennettäisiin ja jäljelle jäänneitä päästöjä kompensoitaisiin eri tavoin. Tavoitteen saavuttaminen näyttää kuitenkin jäävän kesken, vaikka kirkon kolmivuotinen kärkihanke edisti ilmastotyötä merkittävästi. Onko siinä siis mitään järkeä, että laaditaan tavoitteita, joita ei kuitenkaan saavuteta?
Huomaan työssäni, kuinka vaikeaa monilla nuorilla on unelmoida tulevaisuudesta. Nykyinen maailmantilanne herättää epävarmuutta siitä, millaisessa maailmassa he tulevat elämään ja miten he siellä pärjäävät. Kun tulevaisuus näyttää epävarmalta, voi olla vaikea nähdä syytä suunnitella sitä.
Tavoitteilla on kuitenkin merkittävä osa kasvua. Ne antavat elämälle suuntaa ja auttavat pohtimaan, mitä kohti haluaa pyrkiä ja miten sinne voisi päästä. Vaikeina hetkinä oma tavoite voi auttaa jaksamaan eteenpäin. Ilman kiintopistettä tulevaisuudessa voi päätyä ajelehtimaan tilanteesta toiseen ilman selkeää suuntaa.
Seurakuntavaaleissa vaikutamme siihen, millaisia tavoitteita seurakunnissa asetetaan ja millaista tulevaisuutta rakennamme. Äänestämällä valitsemme ihmisiä, jotka päättävät seurakunnan suunnasta ja siitä, mihin haluamme yhdessä pyrkiä. Tavoitteet eivät takaa onnistumista, mutta ilman niitä on vaikea tietää, mihin suuntaan olemme menossa. Vaikka emme saavuttaisi päämäärää, sen eteen tehty työ voi silti olla merkityksellistä. Siksi on tärkeää uskaltaa asettaa tavoitteita ja tehdä työtä niiden saavuttamiseksi.
Pekka Virkki
Seurakunnan uudistajat
Kirjoittaja on kirkon nuorisotyönohjaaja
ja työskentelee kirkon nuorisotyössä,
